Lupauksia uudelle vuodelle.

Viime uusi vuosi oli elämäni tähänastisista paras. Ehdottomasti. Olin silloin ystäväni kanssa ravintolassa syömässä. Puolenyön aikaan menimme torille katsomaan uuden vuoden juhlia ja ilotulitusta ja sen jälkeen jatkoille baariin. Join juuri sopivasti, olin sopivan humalassa. Muistan kaiken hyvin ja tunsin oloni hyväksi ja itsevarmaksi. Kaikki halusivat tanssia minun ja ystäväni kanssa ja minä suutelin jonkun tuikituntemattoman pojan kanssa. Lihavahan minä silloinkin olin, mutta sinä iltana en ajatellut sitä.
Lopulta tulimme kotiin vasta aamubussilla.

Tämä uusi vuosi on erilainen. Kukaan ei ole pyytänyt minua minnekään. Ketään ei kiinnosta, mitä minulle kuuluu.
Eräs "ystäväni" jaksaa silloin tällöin lähettää minulle viestejä. Hän kyselee, milloin mennään yhdessä koirien kanssa lenkille. Hän haluaa minusta lenkkiseuraa, mutten kelpaa mihinkään muuhun. Hän ei ikinä pyydä minua ihmisten ilmoille. En kelpaa kahville tai baariin tai edes leffaan. Niin kuin en kenellekään muullekaan.

Muistan, kuinka ennen olin aina se luokan pienin ja laihoin tyttö. Muut halusivat kokeilla nostaa minua, koska olin niin kevyt. En painanut mitään. Neuvolantädit ja terveydenhoitajat olivat aina huolissaan ja äiti joutui selittelemään, että kyllä hänen tyttönsä syö. "Meidän suvussa vain kaikki ovat aika laihoja. Ovat aina olleet."
Silloin en pitänyt siitä, että minua nosteltiin. Tunsin aina itseni niin heiveröiseksi ja pieneksi.
Nyt antaisin mitä tahansa, että saisin olla taas pieni ja hento. Tyttö, jota tekee mieli kantaa käsivarsillaan, koska hän on niin pieni ja kevyt.
Kun olin lapsi piirsimme kerran koulussa ilotulituksia liiduilla mustalle paperille. Minä ja paras ystäväni olimme luokan parhaat piirtäjät. Sitten kerran ajauduimme parhaan ystäväni kanssa pahasti riitoihin. Emme ole puhuneet yli kymmeneen vuoteen. Eikä minulla ole sen jälkeen enää koskaan ollut parasta ystävää.


Olen laatinut muutamia uuden vuoden lupauksia.
Tässä ne ovat:

1. Lupaan päästä painotavoitteeseeni helmikuun alkuun mennessä. Eli toisinsanoen helmikuun alussa painan enintään 48 kiloa. Lupaan silloin julkaista uudet kuvat + ennen-jälkeen-kuvat ja pohtia vakavasti riittääkö se minulle, vai laihdutanko vielä vähän.

2. Lupaan syödä vitamiinit joka aamu. Äidin mielestä pelkkä vitamiinien saanti voi parantaa oloani, joten olen luvannut yrittää. Olen nyt jo syönyt niitä pari viikkoa säännöllisen tunnollisesti, mutta vielä ei kyllä tunnu mitenkään erilaiselta.

3. Lupaan etsiä työtä, jossa viihtyisin. Se ei välttämättä tapahdu hetkessä, mutta äiti ja isä ovat luvanneet auttaa minua taloudellisesti siihen saakka... Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman pian jotain löytyisi.

4. Lupaan käydä salilla vähintään 2 kertaa viikossa.

5. Lupaan treenata koiran kanssa enemmän. Olen järjettömän ylpeä koirastani, joka on varmasti yksi maailman älykkäimmistä koirista. En minä ole ikinä mitenkään laiminlyönyt koiraani, mutta tiedän miten se nauttii kaikista uusista aktiviteeteista ja aion järjestää sille niitä jatkossa paljon enemmän. Itse asiassa ilmoitin meidät jo tammikuun lopussa alkavalle agilityn alkeiskurssille ja odotan sitä sekä jännityksellä, että innolla. Toivon niin, että siitä tulisi meidän molempien suosikkiharrastus.

6. Lupaan opetella syömään enemmän, mutta terveellisesti. Mutta vasta sitten, kun olen tavoitteessani. Okei, en minä nytkään aio itseäni hengiltä näännyttää, mutta ainakin nyt joululäskeilyn jälkeen kaipaan taas radikaalimpaa aloitusta...


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!
Palaan blogin pariin taas vuoden vaihtumisen jälkeen.

Ja meinasin unohtaa: uudet lukijat tervetuloa<3